keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Innostuksen laantumisen vaihe

Niinhän siinä kävi kuten aina ennenkin... Pienen alkuinnostuksen jälkeen hieno projekti ja reippaat ajatukset laantuivat.
Ei kyseessä sentään kuitenkaan ole mikään pahimman luokan epäonnistuminen vaan ihan se, ettei arjessaan muista pitäytyä päätöksissään...

Syömisen suhteen usein unohtuu miettiä laihtumistaa ja harkita valintoja sen mukaan. Ja sitten, jos sattuu muistamaan, niin luovuttaa ajatuksesta, kun "nyt kerran tekee mieli. Ja eihän nyt yksi kerta mitään haittaa." Mutta kuinka paljon oikeasti tekee mieli, ja mikä on vain luonteen heikkoutta ja itsekurin puutetta. Juu ei yksi kerta haittaa, mutta monet yhdet kerrat kyllä! Hyvällä tahdolla tahdon kuvitella, että kevennyksen yritys on vaikuttanut edes herkkumääriini hiukan pienentävästi... Lämpimien ruokien syömisessä olen melko onnistuneesti pitäytynyt. Sehän nyt vaikuttaa jo tiedostamatta huonon syömisen määrään, kun ei nälkäänsävedä mässyä.
Itse oon sekä mummo että koira (samaan aikaan)


Vähän alkaa tässä kirjoittaessa tuntua, että olenko ollenkaan tosissani tämän projektin kanssa. Jos olisin tosissani, olisi päällä kunnon morkkis repsahtelusta ja itsekurin puutteesta. Mutta tässä sitä vaan kirjoittelen niin kuin ei mitään... Puuttuukohan minulta kunnon motivaatio? Millä muut ihmiset motivoivat laihdutustaan? Vai onko kyse siitä, että minun pitäisi luoda säännöt itselleni. Sitten olisi ainakin selkeää, että joko olen noudattanut tai en ole noudattanut. Sitten en voisi samalla tavalla lipsuilla...

Aivan varmasti, jos en lopeta lepsuilua...


Liikunnankin kanssa on tapahtunut taantumista, tosin ihan perusteltua. Nyt ei ole tullut tehtyä päivittäin jotain hikistä, kun on vähän kevätflunssan poikasta yrittämässä päälle. Kunnolla kipeä en ole ollut; räkätautia, kurkkukipua ja  veto pois vaan. Mutta pienenkin flunssan iskiessä tyydyn lepäilemään, ettei sitten iske kunnon tauti päälle. Pieni flunssa menee ohi pienelläkin levolla! Toki tanssimaan on parina iltana pitänyt silti päästä. Sitten on menty vain tahdon ja Finrexin voimalla. Ja nyt rupeaa olemaan taudit ohi, eli voin taas ryhdistäytyä!

2 kommenttia:

  1. Kaikille tulee välillä motivaation laskua. Itselläni ainakin. Pyöräillessä/juostessa välillä tuntuu, että meno on niin tahmeaa ja tekee mieli vaan lopettaa siihen. Sitten kuitenkin päätän jaksaa ja se liikunnan jälkeinen hyvä olo on ihan hyvä palkinto.

    Ootko katellu sitä HeiaHeia:ta? Itseäni se ainakin motivoi...

    VastaaPoista
  2. Ai niin. Kävin sitä vilkasemassa, mutta oli vähän kiireinen hetki, mutta sitähän voisi kyllä katsella... :)

    VastaaPoista