Vaikka vielä yskittää, päätin lähteä lenkille. Lenkkini on tosin vain kolmen kilometrin lenkki, mutta kun lähes nollasta aloittaa, on sekin hyvä alku. Jaksoin hölkötellä jo huomattavasti pidempään kuin aikaisemmin. Eikä edes yskittänyt paljoa lenkin aikana, eli oli hyvä ratkaisu lähteä... Tänään juteltiin töissä hyvistä lenkkimaastoista. Saas nähdä vaan, ehdinkö mitään muuta lenkkiä kokeilemaan ennen kesälaitumille kirmaamista. Vietän kesäni Pohjanmaalla, eli lenkkimaisemat muuttuvat (ja tasoittuvat) luonnostaan. Toivottavasti jaksan siellä pitää säännöllisestä liikkumisesta entistä paremmin kiinni.
Olen tyytyväinen, että olen saanut liikuntatottumuksiani parempaan malliin. Ruoan kanssa vaan tuli taas mässäiltyä. Koulun jälkeen menimme kavereiden kanssa hesburgeriin ja eihän sieltä mitään ostamatta tietenkään päässyt (olisin toki voinut silti valita vaikka salaatin, mutta ei...) ja sen jälkeen vielä kokoustettiin oppilasyhdistyksen kanssa ja siinähän oli kaikkea herkkua tarjolla. Samaa valitan kuin aiemminkin; voi kun oppisi kieltäytymään. Huomenna on taas herkkuja tarjolla koulun pihalla kevään avaukseksi järjestetyssä garden partyssä, mutta josko onnistuisin itseni preppaamaan pysymään pienissä maistiaisissa...
Toisaalta jatkuvakaan lipsuilu ja lepsuilu ei jaksa huolestuttaa minua kovin. Vaikka kaloreita tuntuisi kertyvän, on niiden oltava jonkinlaisessa tasapainossa kulutukseni kanssa, kun en kerran tähän mennessä ole tämän enempää paisunut (toki ihmisen psyyke on niiiin hyvä huijaamaan...). Nyt vain haluaisin saada itseni uskomaan, että tasapaino ei riitä! Jos haluan tuloksia, pitää minun kuluttaa enemmän kuin olen syönyt. Tätä varten minun pitäisi todennäköisesti kohdata todellisuus siinä, kuinka paljon kaloreita mistäkin tulee ja menee (ehkäpä saan jossain vaiheessa aikaiseksi perehtyä noihin) ja tehdä tietoista työtä asian eteen: repiä itseäni liikkeelle ja kovempiin suorituksiin ja kasvattaa itsekuria kieltämään itseltäni syöpöttely vaikka tekisi mieli.
Olenkohan maininnut, kuinka rakastan venyttelyä.Salilla käydessä saatan kevyesti venytellä lopussa tunnin ajan. Se vain tuntuu niin kovin hyvältä <3, on lisäksi hyödyllistä (voi sitä tuskaa lihaksissa, jos venyttely on jäänyt pois) ja saa ajatukset virtaamaan täysin vapaasti, etten välttämättä itsekään huomaa, missä olen ajatuksissani. Pidän hurjan hyvänä merkkinä sitä, että muunkinlaisista fyysisistä suorituksista kuin syömisestä osaan ottaa irti sen tarjoaman nautinnon. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle ja se on oleellinen osa itseni motivointia. Hyvännäköinen kroppa: Here I'll come! (hitaasti, mutta varmasti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti