Samalla tavalla kuin kirjoittaminen, on jäänyt myös keventäminen. Se on niiiin helppo unohtaa.
Keväällä kokeilin motivoimiseeni sitä HeiaHeia:a. Eipä sekään jaksanut tätä laiskimusta motivoida. Pari ekaa treeniä jaksoin sinne merkitä, mutta siihen sekin jäi. Nyt sieltä vain tulee viikoittain toiveikas sähköposti "Toivottavasti olet kunnossa ja pääset pian taas liikkumaan!"
 |
| Kertoo kaiken mun kesästäni... |
Yksi syy helppoon unohtamiseen on perinteinen "poissa silmistä, poissa mielestä". En ottanut vaakaa mukaan pohjanmaalle (oli ehkä muutakin tuotavaa), eli seuraavan kerran totuus levähtää silmille kun syksyllä palaan takaisin Graniin. Saas nähdä, miten käy. En osaa arvioida ollenkaan, kumpaan suuntaan paino kallistuu. Mikä vain on mahdollista, mutta toivossa on hyvä elää. Vielä kun vaan löytäisi sen Toivon jostain, missä lie äijä piileksii...
Kesällä on onneksi helppo välttää ylensyöntiä, kun ei jotenkin vaan ruoka himota samalla tavalla. Lisäksi ehdoton kesäherkkuni on herneet, mikä lyö täystyrmäyksellä talven karkkiherkuttelun laudalta. Ja metsämansikat on kans hyvä: paljon ei tule määrällisesti syötyä, kun keräilyyn menee aikansa ja samalla tulee nautittua jo pienestäkin suupalasta. Vadelmia odotellessa!
Jälleen kerran innostuin täyttämään jääkaapin hyvin salaattipainotteisesti (mikä käytännössä ei tarkoita sitä, että salaatteja olisi paljoa erilaista vaan ettei juuri muuta sitten olekaan. Eli aika vapaasti saa valo paistaa ympäri kaappia).
Yksi mainitsemisen arvoinen plussa kesän ruokailuissa on leireily. Silloin ruokailuajat ovat säännöllistäkin säännöllisemmät ja ruoka kunnollista kotiruokaa. Ihanaa on se, kun saa tulla valmiiseen pöytään, eikä tarvitse itse valmistaa sitä <3
Liikuttua on tullut ihan hävettävän vähän. Ajattelin, että kesän aikana tulee poljettua paljon, kun kerran ei ole autoa käytettävissä. Ja paskat. Sisällähän tässä on tullut kyhjötettyä, eikä lähdettyä yhtään mihinkään. Yleensä kesällä myös uin melko paljon. Tänä kesänä ei ole sitäkään tullut tehtyä. Laiskuudestako sekin johtunee, koska tuossa ihan lähellä kuitenkin olisi joen vierelle tehty pieni ranta ja mukavan pyöräilymatkan päässä parempi. Tai sitten pistän vanhuuden piikkiin; eihän sitä aikuistuessaan jaksa enää vedessä leikkiä (huom. tekosyy).
Tanssin aikaahan kesä toki on. Pari kertaa on tullut lähdettyä pyörähtelemään, ja eihän siitä ilman hien valumista pääse. Viime perjantaina lähdin vielä töiden jälkeen polkemaan lähilavalle, vaikka ilta lyhyeksi jäikin, kun vasta yhdentoista jälkeen menin. Sen arvoista oli, saman aion tehdä ehkä tälläkin viikolla... :)
Tanssista pääsenkin hyvin siihen, mitä aion syksyllä. Koska nyt ei ole luvassa työharjoitteluita eri paikkakunnilla tai iltavuoropainotteisesti, pystyn taas menemään tanssitunneille. Jeee!!! Swing-tanssiseurani syksyn lukujärjestys on jo julkaistu ja siitä olen innoissani jo miettinyt, mille tunneille aion mennä. Kolmena päivänä viikossa (ma, ke, to) olisi treenit, mihin haluan ehdottomasti. Pe-su haluan pitää vapaana, että voi tehdä viikonloppureissuja vanhempien luokse. Tiistaina ja viikonloppuina voin sitten tehdä kaikenlaista itsenäistä treeniä salilla, lenkkeillen, uiden... mitä nyt keksinkään.
Nyt olen niin innostunut tanssista ja mahdollisesti siinä kehittymisestä, että se on tämän hetken motivaattorini. Pystyn tanssimaan varmasti niin paljon paremmin, jos kuntoni on hyvä ja kroppani kevyt ja vetreä. Ryhdin kautta myös tanssiasento paranisi. Ja näyttäähän hoikan tanssiminen paremmalta kuin valtavan elefantin ;)
Tällä mennään!
Itseasiassa jo tämä kirjoittaminen motivoi sen verran, että päätin nyt illalla vielä tämän jälkeen tehdä pienen liikunnallisen pyrähdyksen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti