Ylipaino ei rajoita elämääni, pystyn tekemään ihan niitä juttuja kuin jos olisin normaalipainoinen (ehkä vähän lyllertävämmin vain ;)). Olen sen kokoinen, että löydän kyllä nättejä vaatteita itselleni. Ja ennen kaikkea, olen terve. (Tiedän, että lihavuus voi tuoda mukanaan kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja, mutta uskoisin painoni olevan vielä siinä mallissa, ettei sellaisesta tarvitse huolta kantaa.) Monilla normaalipainoisilla tutuilla on jos jonkinlaista kremppaa jaloissa, polvissa, selässä tai käsissä. Olen onnellinen siinä, että saan liikkua ja nauttia vapaasti ilman, että tarvitsee murehtia, kuinka tuskainen seuraava päivä on, jos lähtee rasittamaan kroppaansa.
Tuhat kertaa mieluummin otan tämän paino-"ongelman".
Tärkeä kysymys on myös, kuka tai mikä sitten on hyvännäköinen? Media (myös sosiaalinen sellainen) tarjoilee kokoajan salakavalasti kuvaa siitä, mikä näyttää hyvältä ja kuinka tärkeää se on. Kaunista on tänä päivänä tasan laiha ja seksikäs. Kuuluuko sen olla niin? Muistan nähneeni kuvan, jossa on langanlaihoja tämän päivän malleja bikineissään luut paistaen ja alarivissä Marilyn ym. pehmeämuotoisia naisia reisineen ja lantioineen, kuvan päälle oli kirjoitettu kysymys "When did this become hotter than this?"
Meidän yksilöiden ei pitäisi hyväksyä, eikä varsinkaan omaksua omaksi ajattelumalliksemme, sitä että kauneutta voi pistää järjestykseen. Jokainen on eri tavalla kaunis ja meidän pitäis oppia näkemään se: litteä pyykkilautavatsa, kaunis lantion kaari, suuret tai pienet rinnat, söpöt pisamat, sädehtivät silmät jne. jokaisen ainutlaatuinen kauneus (myös omamme!)
Olen huomannut, että useinkaan merkittävintä siinä, kuinka hyvältä nainen (tai mies) näyttää ei ole se, minkälaiset fyysiset ominaisuudet kyseisellä henkilöllä on vaan se, miten hän kantaa itsensä. Se oli tärkeä lause, lue uudestaan. Itsevarmuus kaunistaa jokaista. Enkä nyt tarkoita sellaista itsevarmuutta, että tietää olevansa aina ihan sairaan hyvännäköinen ja on ylpeä siitä (okei, sekin on hyvä juttu). Tarkoitan sitä, ettei anna ulkonäkönsä määritellä itseään eikä märehdi, miltä näyttää vaan asioita tehdessä voi unohtaa ulkonäkönsä kokonaan, ja hyväksyy sen, että ulkonäön suhteen on myös huonoja päiviä. Ja ilo! Hymyilevä ihminen on aina hyvännäköinen ;)
Olen tärkeä, ihana minä juuri tällaisena. Tiedän olevani naisellinen. Parasta itsetunnon kohotusta ikinä ovat naispuolisten ystävien kommentit hyvännäköisestä kropasta. Mielestäni minulla on kauniit silmät ja muutenkin peilistä saattaa joskus katsoa jopa aika vetävän näköinen mimmi. Ei tietenkään aina tunnu siltä, mutta pääasia että tiedän sen ainakin joskus pitävän paikkansa. Tiedän olevani kaunis.
Jokainen meistä on luotu Jumalan kuvaksi; luotu tarkasti juuri sellaiseksi kuin me olemme. Itsensä vähättely on Jumalan kallisarvoisen ja täydellisen luomistyön vähättelyä!
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
Psalmi 139:13-16
En näe ristiriitaa määrätietoisen laihduttamisen ja kevyen itsensä soimaamisen sekä itsensä sellaisenaan rakastamisen ja arvostamisen välillä. Läskikapinalle pitää vain antaa oma aikansa ja tilansa, ja huolehtia, että se pysyy niissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti