Taantumavaihe

Hmm... kirjoitin viimepostauksessa siitä, että 80-raja oli mennyt rikki ekan kerran. Se todella näköjään jäi nyt vielä yksittäiseksi kerraksi. (taisin siis punnita erittäin edulliseen aikaan vuorokaudesta ja voihan toki vaakakin heitellä lukemissaan). Toista kertaa ei ole lukema vielä alkanut seiskalla.

Paino tuntuu jämähtäneen samaan pisteeseen. En ole mielestäni muuttanut ruoka- tai liikuntatottumuksia aiemmasta, joten sen perusteella painonputoamisen pitäisi kyllä jatkua... Mutta eikös kroppa reagoi niin, että painonpudotuksessa on erilaisia vaiheita: niitä kun paino tipahtaa aivan yhtäkkiä ja niitä, kun paino tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Nyt vaan sinnikkäästi jatkan, niin kyllä se rupeaa sitten taas lukemissakin näkymään. Tämä nimittäin voisi loogisesti ajateltuna olla semmoinen vaihe,mihin aihtuminen loppuu, ja hetken päästä paino alkaisi taas nousta.

Näin joskus jonkun dokumentin tutkimuksesta, jossa tutkittiin painon muutoksiin liittyviä juttuja. Siinä todettiin, että jokaisella kropalla on muotoutunut oma "normaalipainonsa". Kun painonmuutoksia tapahtuu, kroppa yrittää palautua normaalipainoonsa pyytämällä lisää energiaa. Tämä olisi hurjan looginen selitys jojoilulle ja sille, että pysyvä painonhallinto on haastavaa. En muista, kuinka kauan kropalla menee oppia uusi paino normaalipainoksi, mutta se tapahtuu ajallaan, eli ikuisesti ei kroppaansa vastaan tarvitse taistella. (En sitten tiedä, miten tämä teoria toimii lihomiseen päin, sillä se se vasta helppoa on ilman yrittämistäkin...)

Ai niin, olen muuten testaillut valmistujaismekkoani. Tai sitä siis, mitä suunnittelen käyttäväni, jos näytän siinä hyvältä joulukuussa. Puku solahtaa päälle ilman suurempia kiskomisia ja siinä uskaltaa jo istua ja polvistua ilman huolta. Vähän vielä lantion kohdalta saisi olla väljyyttä, mutta kyse on niin pienestä, että sen saa korjattua vaikka oikeilla alusvaatteilla. Uusi ongelma on, että olen pienentynyt mekkoa ajatellen väärästä kohdasta. Muuten iloitsen äärettöän paljon nimenomaan siitä, että vyötäröni alkaa löytyä, mutta mekossa vyötärön alue jää väljäksi, kun taas rintojen kohdalta istuu mainiosti ja lantio on pikkuisen kisseli. Toivon, että jos lantioni vielä kaventuu, se antaisi mekon laskeutua sulavammin niin, ettei vyötörän kohdalta mekko näyttäisi liian isolta, mutta ihan oikeana riskinä on, että mekko ei olekaan minulle oikean mallinen. Toivon todella, että se olisi, sillä pidän siitä tosi paljon Haluaisin laittaa sellaisen mekon, jota en ole vielä käyttänyt, mutten kuitenkaan aio ostaa uutta valmistujaisia varten. Siksi tämä mekko vain olisi niin mainio... (laitan mekosta joskus kuvan, jos vain muistan ottaa kameran joskus mukaan käydessäni vanhemmillani, sillä mekko on siellä.)

Pics or It Didn't Happen!

Löysinpäs facebookista näinkin pikaisesti vertailukuvan :D
Toinen kuva tosin sama, joka juuri äskeisessä postauksessakin:

Elokuu 2012

Lokakuu 2013

Sanoisin, että jotain eroa on nähtävissä ;)

Päivä päivältä pienempi

JEAH! Tänä aaamuna vaaka näytti ekan kerran kasitonta lukemaa, eli 79,8. Ennen kuin merkitsen sen tuohon tavoitetaulukkooni haluan lukeman vielä useampaan kertaan, sillä olen huomannut vaakani lukeman vaihtelevan (toki vaihtelua tapahtuu myös vuorokaudenajan mukaan. Mutta sitä suuremmalla syyllä haluan tuloksen useampaan kertaan ja varmasti, koska punnitsemisajankohtani vaihtelee, enkä halua huijata itseäni luulemaan, että olen laihtunut vaikka oikeasti vain satuin punnitsemaan edulliseen ajankohtaan). Mutta vaikken laske tätä vielä viralliseksi riman alittamiseksi (heheh, puujalkavitsi), siitä huolimatta: Way to go minä!

Ajattelin, että täytyisikin katsoa, löytyykö keväältä mitään kuvia itsestä (tai vaikka vanhempiakin), niin voisi vertailun vuoksi laittaa tänne blogiin. Yritän saada aikaiseksi. Samalla toki laittaisin myös uusia kuvia, mutta niiden löytäminen nyt ei ole ongelma, kun on tuo kamerakin tuossa vieressä. Itseasiassa jo tämän ostauksen loppuun voisin laittaakin vähän syksyisiä kuvia... Vanhoista ja uusista kuvista olisikin sitten helppo huomata muutos ihan näkyvästi ja todellisesti, eikä vaan muistin varassa peiliä katsoen, että "joo, kyllä mä han varmasti oon pienempi." Eli jossain vaiheessa vertailukuvia luvassa...


Tässä syksyn riemua:

Kuvastakin näkyy, kuinka iloitsen syksystä (Kurkotan jotenkin hassusti, niin kaula näyttää tuolta. En siis ole nälkiintynyt)

Meidän takapihalla syksy näyttäytyy todella kauniina...

Takapihalla myös viehättävä pöytä penkkeineen. Voi, kunpa vain tuossakin tulisi käytyä enemmän...

Yritin ottaa hienoja lehtien heitto kuvia. Yritykseksi jäi. (mutta ainakin näistä näkyy, että vyötärö alkaa kuoriutua esiin ;))

Ihanaa syksyä!