tiistai 28. tammikuuta 2014

Joo joo, ihan kohta...

Joulun jälkeen on ollut hankala saada itseäni niskasta kiinni kuntoilu ym. terveelliset elämäntavat -mielessä. Alkuvuoden on vaaka näyttänyt tasaisesti suunnilleen 79 kiloa, sohvanpohja on kutsunut ja käteen tarttunut epäterveellisiä ruokavalintoja. Kunnon ruokailu on saattanut jäädä väliin ja energia tullutkin sitten popsittua kaikenlaisista herkuista. Itseasiassa tälläkin hetkellä on lakritsipussi vieressä.

Ajattelen, että liikunnan ja hyvien ruokavalintojen unohtuminen johtunee siitä, että elämässäni on nyt isoja muutoksia. Uuden paikkakunnan, uuden työn ja uuden asunnon sisäistämiseen ja opetteluun menee niin paljon resursseja, että on ihan luonnollista, että kuntoilu jää toissijaiseksi. Kyllähän sitä sitten ehtii ryhdistäytyä, kun arki on tasoittunut...
Toisaalta mietin, olisiko pitänyt vain päättäväisesti aloittaa kuntoilu, jotta se tulisi automaattiseksi osaksi uutta arkea. Mahtaako se vaatia näin jälkikäteen enemmän opettelua?

Jonkinlaisena alkuna voi pitää sitä, että kävin lunastamassa avaimen kunnan kuntosalille. Nyt vain pitäisi repäistä itsensä liikkeelle ja päästä sinne salille asti... En tiedä yhtään, millainen sali on. Ei välttämättä mikään kovin ihmeellinen. Mutta kuulin kyllä eräältä mummulta kirkkokahveilla, että se olisi juuri uusittu, mikä kuulosta ihan hyvältä. Ja enhän minä mitään hienoa salia tarvitsekaan. Tärkeintä on se oma suoritus, ei välineet! Eikä siihen kauheasti rahaakaan mennyt: kahdeksankymppiä koko loppuvuosi.

Aiemmin lupasin kuvan valmistujaismekosta, joten tässä nyt olisi. Kampauskin onnistui mielestäni oikein hyvin ja kysyipä joku jopa, olenko käynyt kampaajalla (kuvasta kampaus ei näy kunnolla, mutta semmoinen nutturasysteemi ja panta, jossa kaunis risti sivulla) :)


1 kommentti:

  1. Upea Nainen ♥ ja kyllä sitä aina välillä saa ottaa myös rennosti!

    VastaaPoista