Postvappu

Kuten jo aiemmin kirjoitin, vapun syömiset eivät jääneet vappuun vaan viikonloppu syötiin vielä vapun jälkimainingeissa. Vanhempien luona vedinkin oikein kunnolla munkkia ja maistelin simaa. Viikonloppuna tuli myös syötyä ulkona: lauantaina oli yläasteen luokkakokous ja sunnuntaina käytiin perheen kanssa syömässä. Ravintolaruoat ovat ihanan herkullisia, mutta eivät kevyimmästä päästä, ja kun on tottunut siihen, että kaikki syödään, tulikin ahmittua enemmän kuin tarve olisi vaatinut. Lauantaina tuli pari drinkkiäkin juotua.

Tärkeää minun olisi muistaa se, ettei tarkoitukseni ole kieltää herkuttelua itseltäni vaan pyrkiä kohtuuteen. Jos yritän kieltää itseltäni, kasvaa halu vain tuplasti suuremmaksi, eikä hyvästä ruoasta tai juomasta nautikaan vaan alkaa tuntea huonoa omaatuntoa ja pettymystä itseensä, kun ei pysty kietäytymään. Parempi vaihtoehto on oppia nauttimaan ruoasta, jokaisesta suupalasta, jonka suuhunsa laittaa. Hyvästä voi nauttia vähästäkin määrästä oikein nautiskellen, eikä mättää suuhun mättämästä päästyään. Ja opetella tietoisesti nauttimaan kaikista mauista eikä tehdä jakoa oikean ruoan (välttämätön, jolla täytän itseni ja josta saan ravintoaineet ja joka voi kyllä kanssa olla joskus ihan hyvää) ja herkkujen (epäterveellistä roskaa, joka maistuu sitä paremmalle, mitä enemmän syö) välille. Oikea ruokakin tarjoaa niitä makuelämyksiä, joista jää hyvä maku suuhun ja mieleen. Ja jos ei tarjoa, niin sitten sille asialle on tehtävä jotain...
Huomioitava on myös se tyytyväisyyden tunne, kun on syönyt sopivasti. Jos herkuttelee jollain hyvällä, olisi niin tärkeää oppia lopettamaan silloin, kun tuntuu juuri hyvältä eikä silloin, kun on vähän liian täysi. Olisi myös opeteltava kuuntelemaan itseään: milloin tekee mieli syödä jotain hyvää eikä vain syödä, kun jotain kerran on tarjolla. Silloin, kun itse tekee hyvää mieli, voi sen itselleen sallia, mutta opetella kieltäytymään silloin kun kyse on vain jälkimmäisestä

Liikunnan suhteen meininki on alkanut ok. Joka päivä olen tehnyt jotain, mistä on tullut hiki. Jos ei tanssi-iltojen tai muiden kivojen juttujen puitteissa ole tarjoutunut hikoilua, olen lähtenyt lenkille tai salille (näitä tosin ei vielä montaa kertaa). Tärkeimpänä en ole pitänyt sitä, mitä teen tai kuinka kauan; sitä kuinka tehokas treeni itsessään on. Sen sijaan olen pitänyt kriteerinä sitä että tulee edes vähän hiki ja hengästys ja että yleensäkin tulee lähdettyä tekemään jotain. Kyllä treenin tehoja ja kestoa voi halunsa mukaan lisätä, mutta tärkeimpänä koen, että muodostan itselleni tavan lähteä. Usein lähtemisen ja alkamisen kynnys on korkein, joten aion nyt päästä siitä kynnyksestä eroon.

Tänään jatkui koulussa lähiopetus, joten pääsen taas kouluruokien pariin. Monipuolinen kunnon ruoka lounasaikaan on ihan hyvä pohja kevyemmälle syömiselle, varsinkin, jos muistan noudattaa lautasmallia ja pitäytyä sopivan kokoisissa aterioissa. Jälkkäriä on onneksi tarjolla vain keittopäivinä eli kerran viikossa. Tänään tästä kirjoittelemasta päästyäni menen lämmittämään äidin tekemää maksalaatikkoa ja lähden taas ...yllätys-yllätys: tanssimaan :D