Ihan ensiksi haluan jakaa päivän viisaan ajatuksen: Onni on asua kaupan vieressä. Varsinkin, kun on juuri saanut hikiset treenivaatteet kiskottua päältään ja laitettua pyykkikoneeseen ja siinä hikisenä, alasti seisoessaan tajuaa, ettei ole pyykinpesuainetta. Tiesin, että se on loppu, mutten sitten muistanut ostaa muutamaa minuuttia aiemmin kaupan kautta kotiin tullessani. Sitten vain pikaisesti ensimmäiset käteen osuvat vaatteet päälle ja pikaiselle ostospyrähdykselle. Uudestaan. Onni on asua kaupan vieressä <3
Toinen tämän päivän suuri oivallus syntyi jääkaapista oivariinipakettia nostaessani. Oivariinipaketti painaa 400g, olen laihtunut viisi kiloa. Pikaisella laskutoimituksella ymmärsin, että olen pudottanut painoani 12 oivariinipaketillisen verran! Ei se viisi kiloa kovin paljolta kuulosta, mutta tuolla tavalla ajateltuna melko huomattava muutos.
Tänään oli ekat charlestontreenit (muita treenejä on ollut jo, mutta myöhemmin niistä lisää). Jos sanoisin, että "tuli aika kova hiki", vähättelisin. Hiki virtasi ihan kunnolla, tältä päivältä tuli kahdet hikiset vaatteet: ne joilla treenasin ja ne, jotka kiskoin hikiselle iholle ja jälkihikoiluun kotimatkaa varten. Voin ihan rehellisesti sanoa, että ennen kuin aloitin tanssimisen muutama vuosi sitten, en tiennyt, mitä kunnon hikoilu tarkoittaa. Toki olin liikkunut ja hikoillut, mutta se, että hikipisarat valuvat noroina ja paidan koko selkämys on ihan märkä, tunne siitä, että todella huomaa tehneensä jotain, oli aivan uutta. Ja silloin vielä kuvittelin, että kun kunto kasvaa, ei hikoiluta enää niin paljon. Se oli väärä luulo se. Sitä mukaa, kun tanssikilometrejä kertynyy ja kunto paranee (vaikka tauoilla kunto aina välillä repsahtaakin) myös tekniikka parantuu ja liikkeet saa tehtyä paremmin. Eli siitä se hikoilu sitten vasta alkaakin, kun tanssihistoria pitenee.
Ja tanssiminen on niin kivaakin, että kuntoilu tapahtuu melkein huomaamatta. Yksi mainio puoli tanssimisessa kuntoilumuotona on nättinä oleminen. Lähinnä lavoilla ja bileissä; treeneissä nyt ei ulkonäköön niin panosteta. En tiedä, osaisinko hikisestä olosta ihan näin paljon nauttia, jos en olisi tottunut siihen, että jopa hien valuessa vesiputouksen lailla, voi kuitenkin olla nätti, viehättävä ja naisellinen. Kun on kaunis mekko päällä ja hiukset kivasti, ei haittaa, vaikka kaikki meikki tulisikin hikoiltua pois. Silti olo on kuin todellisella leidillä.
Hikoilun lisäksi charlestontunti herätti ajatuksia kunnostani. Harmittaa tajuta, millaisessa rapakunnossa onkaan. Lihaksissa ei juuri tunnin lopuksi tuntunut (no nyt kyllä rupeaa vähän tuntumaan. Pitäisi tässä ruveta jo venyttelemään), kun kestävyyskunto tulee vastaan niin paljon lihaskuntoa nopeammin (sorry, jos käytän termejä hölmösti, mutta eiköhän ajatus tule selväksi). Pitää vaan toivoa, että kun täysillä treenaa niin se kuntokin kohoaa. Todennäköisesti kohoaa jo ennen kuin ehtii huomatakaan.
PS. Onpa mukava viettää perjantai-iltaa ihan vain kotona rauhassa. Pitää ottaa tavaksi (tosin ei taida olla vaikeaa treenien jälkeen ;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti