Tietää tehneensä

Perjantaina oli taas charlestonia. Yleensä siellä tulee ihan hullun kova hiki, mutta tällä kertaa olikin vähän eri juttu. Kyllä paidasta taas näki hikisen selän, mutta nyt menikin tanssiminen enemmän lihaksiin kuin yleensä. Illalla ja varsinkin seuraavan päivänä reidet, peppu ja selkä kyllä kertoivat minun tehneen töitä.
Mutta ei jäänyt siihen. Eilen olin tosi pitkästä aikaa salilla. Tykkään tosi paljon meidän koululla olevasta kuntosalista; siellä on kaikki, mitä tarvitsee (myös kunnon peili!), sopivasti tilaa ja siellä saa olla aivan rauhassa. Siitä huolimattan siellä tulee käytyä aivan tosi liian harvoin, ja sen huomasi myös siitä, kuinka huonossa kunnossa sitä onkaan. Eli onneksi saa olla rauhassa, kun niin nolottavan vähän jaksaa tehdä yhtään mitään. Noh, pääasia, että nyt tuntuu, eli ainakin tällä kertaa tuli jotain tehtyä :)

Ruokailun kanssa on käynyt nyt vähän niin, että hirveän helposti jää ruokailut väliin. Siinä mielessä hyvä, että eipähän tule herkuteltuakaan, mutta jos en saa kehon tarvitsemia aineita riittävästi, niin sekin rupeaa jossain vaiheessa kostautumaan. En vain ole yhtään kiinnostunut mistään ravintoainejutuista, en jaksa selvittää, minkä verran mitäkin hyvää ja tärkeätä tarvitsisi, enkä jaksa myöskään kirjata kaikkea syömääni grammamäärineen ylös niin että joku muu tarkistaisi puolestani (esimerkiksi kiloklubissa näyttää olevan aika kätevät systeemit, mistä näkee hyvin, syökö ja liikkuuko suhteessa oikein), kun eihän mulla edes ole keittiövaakaa (ja vaikka olis, niin en varmaan jaksaisi punnita kaikkea) enkä osaa itse arvioida yhtään, että mitä mikäkin painaa... Että vähän mutu-tuntumalla menen näissä ruokajutuissa, mutta yritän kyllä syödä "monipuolisesti ja kasvispainotteisesti"

Kohta taas tanssimaan seuran kuukausibileisiin!